Kuka on Frank Black?
Lähes pakkomielteenomaisesti työlleen omistautunut Frank Black on
tunnetuimpia profiloijia ja rikostutkijoita. Hän on kuuluisa muun muassa siitä,
että pystyy asettumaan tappajan asemaan ja näkemään tapahtumat tämän
silmin. Frankin kyky on luonteeltaan kaksijakoinen: toisinaan se vaikuttaa
luonnolliselta ominaisuudelta, joskus taas yliluonnolliselta selvänäköisyydeltä.
Frank joutui päivästä toiseen näkemään työssään hirveitä asioita. Kun
hän sitten sai postissa polaroid-kuvia perheestään, hänen oli jäätävä eläkkeelle.
Hän ei enää halunnut selvittää murhatapauksia, vaan perheen turvallisuus
oli hänelle tärkein asia. Vasta kun Millennium-ryhmä otti häneen yhteyttä
ja pyysi häntä konsultikseen, hän päätti palata työhön ja muutti
perheineen Seattleen aloittaakseen uuden elämän.
Paikanvaihdoksesta huolimatta valokuvia saapui edelleen. Pitääkseen yllä
harhakuvaa, että mitään pahaa ei voisi tapahtua hänen perheelleen hän
kertoi valokuvista vain joillekin Ryhmän jäsenille. Illuusio romahti, kun
Frankin vaimo Catherine huumattiin ja siepattiin. Frank jäljitti vaimonsa
sieppaajan ja epäluonteenomaisen raivon vallassa tappoi tämän. Catherine oli
kiitollinen selviydyttyään koettelemuksesta, mutta järkyttyneenä Frankin
teosta kuitenkin halusi heidän muuttavan erilleen.
Ikäänkuin asumusero ei olisi ollut tarpeeksi ikävä asia, Frankille alkoi vähitellen
selvitä, että Millennium-ryhmä ei ollut aivan sitä miltä näytti. Hän
kuitenkin yhä avusti Ryhmää, vaikka olikin saanut selville, että Ryhmä oli
tuntenut hänen vaimonsa sieppaajan, ja että sen historia ulottui aina
varhaiskristilliseen aikaan asti. Frankia koeteltiin jälleen, kun Catherine
kuoli Marburg-virukseen (virus oli tappanut myös seitsemän muuta ihmistä
Seattlessa).
Vakuuttuneena siitä, että Millennium-ryhmällä oli pahoja aikeita ja että se
olisi pysäytettävä, Frank muutti takaisin Virginiaan ja meni töihin FBI:n
palvelukseen. Hän otti nuoren agentti Emma Hollisin suojelukseensa ja toimi tälle
eräänlaisena mentorina. Frankin ura poliisivoimissa päättyi sen jälkeen kun
häntä oli syytetty agentti Baldwinin murhasta ja hänet oli ajettu ulos
FBI:sta. Frank Blackin tarina päättyi hoitokotiin, johon agentit Mulder ja
Scully tulivat kysymään häneltä neuvoa. Frank oli ensin vastahakoinen, mutta
harkittuaan asiaa uudelleen kirjoittautui ulos hoitokodista. Uuden vuosituhannen
koittaessa hän tapasi jälleen tyttärensä Jordanin, toiveissaan parempi
tulevaisuus.
Kuka on Lance Henriksen?
PROFIILI: Lance Henriksen (s. 5.5.1940) on yhdysvaltalainen näyttelijä,
taidemaalari ja keraamikko. Hän on muuntautumiskykyinen ja tuottelias esiintyjä,
jonka tavaramerkkejä ovat syvä, karhea ääni, pistävä katse ja karkeat,
ahavoituneet piirteet.
URA: Henriksen löysi käyttöä maalarintaidoilleen ensimmäisessä työpaikassaan
teatterilavasteiden suunnittelijana. Hän sai ensimmäisen roolinsa siksi, että
oli rakentanut kyseisen näytelmän lavasteet. Henriksen valmistui hieman yli
30-vuotiaana maineikkaasta Actors Studiosta ja alkoi näytellä New Yorkin
Off-Broadway -tuotannoissa. Ensimmäinen elokuvarooli hänellä oli elokuvassa
It Aint't Easy vuonna 1972. Hänen uransa jatkui huomionarvoisilla sivurooleilla
mm. elokuvissa Kolmannen asteen yhteys (1977) ja Kirous (1978). Hän tulkitsi näyttelijä
Charles Bronsonia vuonna 1991 tv-elokuvassa Usko elämään ja astronautti
Walter Schirraa elokuvassa Valiojoukko (1983).
Kun James Cameron kirjoitti Terminaattori-elokuvaa, hän alunperin kaavaili päärooliin
Lance Henrikseniä. Cameron meni jopa niin pitkälle, että maalasi kuvan
Terminaattorista, jolla oli Henriksenin kasvot ja järjesti Orion Pictures -yhtiössä
tapaamisen, johon näyttelijä saapui rooliasussa. Tästä huolimatta kuuluisa
rooli meni lopulta Arnold Schwarzeneggerille. Henriksenkin esiintyi elokuvassa,
joskin vain pienessä roolissa etsivä Hal Vukovichina. Henriksen tunnetaan
kenties parhaiten roolistaan androidi Bishopina elokuvissa Aliens - paluu (1986)
ja Alien3 (1992). Hän esitti myös Charles Bishop Weylandia, jolta androidi
Bishop oli saanut ulkonäkönsä, elokuvassa Alien vs. Predator (2004). Aliensin
kuvausten aikana Henriksen väänsi kättä Bill Paxtonin kanssa, mutta ottelu päättyi
ratkaisemattomana. Henriksenin on kerrottu myöhemmin sanoneen, että "Bill
on kovin kusipää jonka tunnen Mike Ironsiden lisäksi". Kuten Bill
Paxtonilla, myös Henriksenillä on ollut kunnia joutua sekä Predaattorin että
Terminaattorin uhriksi. Aliens-elokuvassa hirviökuningatar vahingoittaa
androidi Bishopia, joka kuolee seuraavassa elokuvassa (on tosin epäselvää,
johtuuko kuolema raajojen irtoamisesta vai törmäyksestä). Terminaattori ampui
Henriksenin roolihahmon ensimmäisessä Terminator-elokuvassa, ja Predator
puukotti hänet elokuvassa Alien vs. Predator.
Vuonna 1993 valmistunut John Woon elokuva Hard Target sisältää kohtauksen,
jossa Henriksenin takki syttyy tuleen räjähdyksen yhteydessä. Tuli oli aitoa
ja syttyi vahingossa. Syntyneestä tilanteesta huolimatta Henriksen jatkoi näyttelemistä
ja nivoi tapahtuman elokuvan tarinaan. Tapaturma selittää myös Henriksenin
roolihahmon apumiehiä esittäneiden näyttelijöiden hämmästyksen. Heidän
ilmeensä kuvastavat aitoa yllättyneisyyttä.
Vuonna 1996 Henriksen ryhtyi tähtirooliinsa tv-sarjassa Millennium, jonka luoja
oli X-Filesinkin isä Chris Carter. Henriksen näytteli Frank Blackia, entistä
FBI-agenttia, jolla oli ainutlaatuinen kyky nähdä tappajan pään sisälle.
Carter loi roolihahmon nimenomaan Henrikseniä varten. Kriitikot ylistivät
Henriksenin suoritusta. Hänet nimitettiin People's Choice -ehdokkaaksi ja kolme
kertaa Golden Globe -ehdokkaaksi. Henriksenin tytär Alcamy esiintyy yhdessä
Millenniumin jaksossa. Sarja lopetettiin vuonna 1999. Henriksen muutti myöhemmin
Havaijille.
Viimeisimpiä Henriksenin tv-esiintymisiä on ollut rooli Steven Spielbergin
tuottamassa minisarjassa Into the West (2005).
Viime vuosina Henriksen on työskennellyt myös ääninäyttelijänä antaen
erityislaatuisen äänensä moniin animaatioelokuviin ja videopeleihin. Disneyn
Tarzanissa (1999) ja sen suoraan DVD:lle tehdyssa jatko-osassa Henriksen esitti
Kerchakia, apinaa joka toimi Tarzanin kasvatusisänä. Hän antoi äänensä
suurroisto Brainiacille elokuvassa Superman: Brainiac attacks (2006).
Videopelissä Red Faction II (2002) Molov-nimisen hahmon äänenä on
Henriksenin ääni. Hän on ollut mukana myös elokuvissa Gun (2005), Run Like
Hell (2002) ja Four Horsemen of the Apocalypse, joka ei lopulta kuitenkaan
ilmestynyt. Henriksenin ääni on myös PlayStation 3:n internet-mainosvideoissa.
Kolme merkittävää roolia on alunperin luotu nimenomaan Henrikseniä varten,
vaikkakin hän esiintyi lopulta vain yhdessä. James Cameron kirjoitti
Terminaattorin toivoen, että Henriksen näyttelisi pääroolin. Chris Carter
loi Millenniumin Henrikseniä varten ja suostutteli tämän sankari Frank
Blackiksi. Victor Salva puolestaan kirjoitti Jeepers Creepers -elokuvan
ajatellen Henrikseniä Creeperin rooliin.
MILLENNIUMILLE MYÖNNETTYJÄ PALKINTOJA JA EHDOKKUUKSIA
Voitti:
* 1996 People's Choice Award for Favorite New Television Drama Series
* 1997 Canadian Society of Cinematographers Award for Best Cinematography in a
Television Series (Robert McLachlan)
* 1997 Genesis Award for Outstanding Communication of Animal-Rights in Dramatic
Television Series ("Broken World")
* 1998 Canadian Society of Cinematographers Award for Best Cinematography in a
Television Series (Robert McLachlan)
* 1998 Young Artist Award for Best Performance in a Television Drama Series by a
Young Actress (Brittany Tiplady)
* 2000 Canadian Society of Cinematographers Award for Best Cinematography in a
Television Series (Robert McLachlan, "Matryoshka")
Oli ehdokkaana:
* 1996 People's Choice Award for Favorite New Male TV Star (Lance Henriksen)
* 1997-1999 Golden Globe Awards for Best Performance by an Actor in a TV Series
(Lance Henriksen)
* 1997 American Society of Cinematographers Award for Outstanding Achievement in
Cinematography in a Pilot (Pete Wunstorf, "Pilot")
* 1997 Saturn Award for Best Genre TV Actor (Lance Henriksen)
* 1997 Saturn Award for Best Genre Network TV Series
* 1997-2000 Young Artist Awards for Best Performance in a Television Drama
Series by a Young Actress (Brittany Tiplady)
* 1998 American Society of Cinematographers Award for Outstanding Achievement in
Cinematography in a Regular Series (Robert McLachlan, "The Thin White Line")
* 1998 Motion Picture Sound Editors Golden Reel Award for Best Sound
Editing-Television Episodic-Dialogue & ADR
* 1998 Motion Picture Sound Editors Golden Reel Award for Best Sound
Editing-Television Episodic-Effects & Foley
* 1998 Image Award for Outstanding Supporting Actor in a Drama Series (Clarence
Williams III, "Sense and Antisense")
* 1998 Emmy Award for Outstanding Guest Actor in a Drama Series (Charles Nelson
Reilly, "Jose Chung's Doomsday Defense")
* 1998 Emmy Award for Outstanding Sound Editing for a Series ("Owls")
* 1998 Young Artist Award for Best Performance in a Television Drama Series by a
Guest Starring Young Actress (Lauren Diewold, "Monster")
* 1999 Motion Picture Sound Editors Golden Reel Award for Best Sound
Editing-Television Episodic-Sound Effects & Foley
* 1999 Bram Stoker Award for Best Horror Screenplay (Darin Morgan, "Somehow
Satan Got Behind Me")
* 1999 American Society of Cinematographers Award for Outstanding Achievement in
Cinematography in a Regular Series (Robert McLachlan, "Skull and Bones")
* 1999 Saturn Award for Best Genre TV Actor (Lance Henriksen)
* 1999 International Horror Guild Award for Best Television
* 2000 American Society of Cinematographers Award for Outstanding Achievement in
Cinematography in a Regular Series (Robert McLachlan, "Matryoshka")
